Vierasblogi: Robotti on parempi kuin oikea lemmikki?

Olin toissa viikolla puhumassa singaporelaisessa Community and Digital Care -seminaarissa liittyen teknologian hyödyntämiseen muistisairaan hoidossa. Seminaarin päätteeksi oli radiossa paneelikeskustelu, jossa oli lisäkseni mukana kansainvälisiä huippuosaajia teemaan liittyen. Valmistelukeskustelussa nousi esiin hoivarobotit, joita käytetään muistisairaiden hoidossa. Meillä Suomessa käytiin aikanaan keskustelua Paro-hyljerobotista ja siitä, onko eettisesti oikein, että ikääntynyt kiintyy robottiin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että asiakkaan oma kokemus ratkaisee. Eli jos robotti vähentää ongelmakäyttäytymistä tai antaa hyvän olon tunteen sen silittäjälle, sen käyttö on mielestäni täysin perusteltua.

Kun sitten panelistien kesken asiaa pohdittiin pidemmälle, nousi esiin hyviä huomioita sen puolesta, että itse asiassa robotti voikin olla parempi kuin aito lemmikki.

Ulkoiluttamisesta voi tulla ongelma. Mitä jos muistisairas ei enää osaakaan kotiin lenkin päätteeksi? Tai sitten eläimen ulkoiluttaminen enää kenties onnistu oman kunnon heiketessä. Toki toisaalta voidaan todeta, että esimerkiksi koiran ulkoiluttamisen välttämättömyys auttaa samalla myös omistajaa pitämään itseään kunnossa.

Huolenpito on vaativaa. Eläimen syöttämisessä muistisairaan unohdukset voivat kotieläimelle pahimmillaan jopa kohtalokkaita. Lisäksi muu ylläpito voi olla raskas tehtävä ja lisäksi eläimen jätösten siivous voi aiheuttaa asunnossa saniteettiongelmia.

Kotieläimen ylläpito ja syöttäminen sen sijaan vaatii jatkuvasti rahaa. Syöttämiseen ja muuhun ylläpitoon on helppo varautua, mutta entä ennalta-arvaamattomat eläinlääkärilaskut. Hoivarobotin elinhankintakustannukset taas ovat hyvin ennalta tiedossa, eikä siinä tule yllätyksiä.

Kotieläimen elinkaari on lyhyt. Yksi esiin noussut huomio liittyi eläimen elinkaareen ja kuolemaan. Kotieläimistä riippuen niiden elinaika vaihtelee. Akvaariokalojen on vain muutama vuosi. Kissojen ja koirien enemmän. Pahimmillaan muistisairas joutuu vuosien saatossa kohtaamaan lemmikin kuoleman, eikä se ole hänelle yhtään sen helpompaa kuin meille muillekaan.

Vähän on vedetty mutkat suoraksi, mutta kuitenkin.

Kysyin kommenttia Annikka Immoselta, joka on luonut sisältöjä erityisesti muistisairauteen liittyvään hoitoomme (ja kirjoittanut Muistisairaan hoito -nimisen kirjankin aiheesta). Hän totesi, että ”ihmisen elinpiiriin tuotavan teknologian tulee täydentää ihmisen elämismaailma. Parhaimmillaan se ei ole ihmisen elämästä irrallaan olevaa, vaan sen huomioivaa ja siihen kietoutuvaa.” Niin hyvin sanottu.

Mahdollisuudet ovat moninaiset

Radiohaastattelussa toimittaja kysyi robotin eduista lemmikkieläimeen verrattuna ja Dr. Oren Fuerst kertoi kehittelemänsä robotin mahdollisuuksista: lemmikin kanssa et voi esim. pelata shakkia, jutella eikä se muistuta sinua ottamaan lääkettäsi. Mahdollisuudet ovat aika moninaiset ja mielikuvituksesta kiinni.

Yllättävästi löytyi siis argumentteja hoivarobotin puolesta, oikean kotieläimen sijaan. Toisaalta, eläimen tuoma inhimillinen läheisyys sekä niiden linkittyminen ihmisen elettyyn elämään ovat myös merkityksellisiä. Kullekin toimiva ratkaisu on varmasti tapauskohtainen ja joillekin voisi parhaiten toimia niiden yhdistelmä, mutta kuten monesti aiemminkin, tämäkään kysymys ei ole mustavalkoinen. Pohdittavaksi.

Jussi Peltonen, toimitusjohtaja
HoviKoti
p. 040 902 2477
jussi.peltonen@hovikoti.fi