Blogi: Yritysten, veronmaksajien ja asiakkaiden toiveita SOTE-ICT:n kehittämiseksi

Sain kutsun puhua yritysten edustajana Sote-ICT-toimittajatilaisuudessa 4.5.2022. Tämän lisäksi koen olevani myös veronmaksaja ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas. Kaikki nämä näkökulmat pitää huomioida, kun sotea suunnitellaan ICT-näkökulmasta.

Sote-uudistuksessa ollaan nyt vaiheessa, jossa jokainen hyvinvointialue valitsee mallin palvelujen tuottamista varten. Vaihtoehtojen ääripäät ovat hallintolähtöinen malli, jossa toiminta on valtarakennelähtöistä ja ylhäältä alas suunniteltua. Palvelukehittäminen on sektorilähtöistä ja ammattilaisten asema on vahva. Kuulostaa nykymallilta, eikö vain.

Toinen ääripää on palvelulähtöinen malli, jossa lainsäädännön puitteissa toteutetaan ihmisille merkityksellisiä ja vaikuttavia palveluja. Palvelut ovat prosesseja, ja niiden kehittämisessä käyttäjät ovat mukana. Toimintaa kehitetään koko ajan konkreettisiin tarpeisiin vastaten. Lähtökohtana on ihmiskeskeisyys ja vahvuudet. Palvelujen kehittäminen edellyttää eri toimialojen yhteistyötä.

Jälkimmäiseen kuuluu myös, että alueen kliinisistä organisaatioista koottu johto on mukana kehitystyössä ja siten myös varmistamassa nopean ratkaisujen käyttöönoton sekä laadukkaan datan hyödyntämisen päätöksenteossa. Muutosjohtaminen on välttämätöntä palvelulähtöisessä mallissa ja jonkun on otettava omistajuus asiasta. Lisäksi malli luo kansantalouden näkökulmasta monia mahdollisuuksia.

Hoito paranee, kun tieto kulkee

Sote-ICT:ssä on myös kyse, halutaanko hallintokeskeinen vai palvelukeskeinen tietojärjestelmä. Yritysten edustajana ja sote-asiakkaana on helppo valita jälkimmäinen.

Konkreettinen esimerkki on datan käytettävyys paikasta riippumatta. Muutin joulukuussa Kirkkonummelta Espooseen ja kävin pian muuton jälkeen ottamassa kolmannen koronarokotuksen. Espoossa ei näkynyt Kirkkonummella annettuja rokotteita. Ne olivat jääneet omaan siiloonsa. Onneksi sentään sain piikin.

Muitakin esimerkkejä löytyy: 15-25 % päivystyskäynneistä johtuu lääkityksessä olevista puutteista tai sen seurauksista. Laboratoriotutkimukset tehdään uudelleen, vaikka työterveyshuollossa ne tehtiin edellispäivänä. Lääkäri ei tiedä, mitä edellisenä päivänä potilaalle on tapahtunut ja kotiuttaa sekavan vanhuksen.

Toki hyviäkin esimerkkejä on, mutta liian vähän Suomesta. Miettikää, miten paljon säästetään, kun tunnistetaan etukäteen potilaat, joilla on riski sairastua 2-tyypin diabetekseen seuraavan vuoden aikana tai jos lopetetaan päällekkäisten labrojen tekeminen tai jos tehdään ennaltaehkäisevää riskien hallintaa, jolla vähennetään päivystys- ja uusintakäyntejä.

Tämä, kuten moni muu asia, on mahdollista, kun tieto on käyttäjän kannalta helposti saatavilla tarkoituksenmukaisessa muodossa. Kun vielä kehitetään prosessitukea järjestelmiin, pärjätään ilman manuaalisia työvaiheita ja tietoa ei tarvitse erikseen hakea Kannan dokumenttisiiloista. Tieto olisi operatiivisessa reaaliaikasessa data-alustassa kliinisessä tietomallissa ammattilaisten saatavilla. Parasta on, että tämä kaikki on jo nyt mahdollista, jos olemassa olevat ratkaisut otetaan käyttöön.

Unohtaa ei saa myöskään ennakoivaa ja ennalta ehkäisevä sosiaali- ja terveydenhuoltoa, kun mietitään kustannusvaikuttavuutta eli sitä veronmaksajan osuutta. Ja onhan potilaat ja asiakkaatkin tyytyväisempi terveinä kuin sairaina, kun esim. riskit on tunnistettu ajoissa. Tulevaisuuttaa ovat eritysesti ennakoinnnin ja varhaisdiagnoosin osalta digitaaliset diagnoosit ilman fyysistä näytettä, mikä edellyttää, että biopankkilaissa olisi näytteitä digitaalisessa muodossa.

Kanta 2.0 tiedon kulun perustana

Nykyjärjestelmät pystyvät tuottamaan aiempaa parempilaatuista rakenteista dataa, jota pitäisi päästä hyödyntämään. Hyödyntäminen edellyttää sitä, että dataa harmonisoidaan ja että sille asetetaan minimivaatimuksia, jotka edistävät sen käyttöä aiottuihin käyttötarkoituksiin tulevaisuudessa. Tämä on pitkäjänteistä työtä ja edellyttää sekä datan kanssa työskentelevien että johdon motivointia.

Monessa muussa maassa kliinistä päätöksentekoa, hoidon koordinointia, ennaltaehkäisevää toimintaa ja potilaiden aktivointia on tuettu jo yli 10 vuotta reaaliakaisesti kattavan potilasdatan tarjoavilla alueellisilla alustoilla. Suomessa ollaan tämän osalta pahasti jäljessä.

Uutissuomalaisen haastattelussa helmikuussa 2021 Kelan pääjohtaja totesi, että ”olisi järkevää, että meillä olisi yksi valtakunnallinen järjestelmä, jonka kautta tiedot liikkuvat aluerajojen yli ja yhdistävät tarvittavat asiakastiedot ja toiminnallisuudet palveluntuottajien ja eri organisaatioiden välillä. Useiden järjestelmien rakentaminen on julkisten varojen tuhlaamista.”

Pääjohtaja taisi tässä kuvata Kanta 2.0:n, ja näin operatiivisen kansallisen tai alueellisten data-alustojen kautta kaikki - niin julkiset kuin yksityiset - toiminnassa mukana olevat tahot saisivat käyttöönsä tarvittavan asiakas- ja potilasdatan rakenteisessa, reaaliaikaisessa, normalisoidussa ja aggregoidussa muodossa kliinisessä tietomallissa. Tärkeää on myös huomioida kansainväliset standardit. Uusien teknologisten ratkaisujen tuottamaa tietoa voidaan myös tuoda halutulla tasolla muiden ekosysteemissä olevien saataville saman data-alustan kautta.

Kannan tietoa tarvitaan myös rekisteri- ja innovaatiotutkimukseen, minkä vuoksi kehitystarve on mainittu myös kun ns. toisiolain vaikutuksista tehtiin esiselvitys. Raporttiin toimenpiteeksi on kirjattu Kanta-tietojen toisiokäyttösoveltuvuuden kehittäminen, koska Kannan tiedot eivät ole nyt yhteismitallisia. Tämän johdosta aineistot edellyttävät erillistä luvitusta ja poimintaa, mikä hidastaa prosesseja.

Yritykset mukaan sotea kehittämään

Sitten taas yritysten hattu päähän ja murhe, jonka olen kuullut monesta suusta.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa on ollut pitkään yrityksiä vieroksuva toimintakulttuuri. On ollut isoja hankkeita, joihin yrityksiä ei edes haluttu mukaan. Moni on jo vaihtanut kelkan suunnan, mutta valitettavasti vieläkin on julkisia tahoja, jotka kuvittelevat saavansa kaikki aikaiseksi ihan itse. Vaikeudet tulevat siinä vaiheessa, kun tulee palvelunestohyökkäys, häiriötilanne tai päivitystarve, pahimmillaan monta samanaikaisesti. Siitä ei voi tehdä viikkojen kehityshanketta, vaan viat on korjattava saman tien. Lähin apu löytyy todennäköisesti jostakin yrityksestä.

Myös veronmaksaja minussa parahtaa. Pitääkö pyörä keksiä uudelleen? Miksi kehittää sellaista, jota on jo olemassa? Eikö rahat voisi käyttää paremmin. Ei kannata odottaa vuosikausia kehitystyötä jos sopivia ratkaisuja on jo olemassa

Julkisen sektorin in-house -yhtiöt tulevat luuppiin tässä kohtaa. Niistä on tullut julkisen sektorin peruskauraa ja osa palvelutuotannosta ei osaa muualta ostaakkaan, vaikka vaikuttavampia ratkaisuja olisi tarjolla. In-house -yhtiöden roolia pitääkin miettiä tarkoin, etteivät ne vääristä kilpailua. Julkisten yhtiöiden pitää olla alueilla, joilla yksityisiä yrityksiä ei ole. Esimerkiksi alustatalouden onnistumiseen tarvitaan julkisia toimia kuin myös standardien ja teollisten konseptien laadintaan. Data-alustan arvo nousee, kun siihen lisätään hoidon koordinointi yli organisaatiorajojen, mikä on jo nyt nykypäivää. Miettikää, miten fiksua tässäkin tapauksessa olisi datan siirtyinen paikasta toiseen. Eikä tässä vielä kaikki. Innovaatiot voivat lähteä lentoon vasta kun data on oikeasti alustan kautta saatavilla.

Saman hengenvetoon kuuluu myös julkishallinnon pilvipalveluiden käytön edistäminen. Pilvipalvelujen tulisi olla ensisijainen valinta niiden dynaamisen skaalautuvuuden, joustavuuden ja jatkuvan kehittymisen ansiosta. Yrityksillä on asiantuntemusta ja kansainvälistä kokemusta tietoturvallisten, skaalautuvien pilvipalveluiden tarjoamisesta sekä tietoa asiakkaiden tarpeista. Yritykset toimivat teknologiapartnereina esimerkiksi biopankeille ja tuntevat perusteellisesti niiden asiakkaana olevan lääketeollisuuden tarpeet ja investointihalut Suomeen. Valitettavasti Suomessa poliittinen tahtotila on edelleen epäselvä.

Yleinen tavoite on kehittää terveysalan innovaatioekosysteemiä ja lisätä huippututkimusta sekä alan liiketoimintaa. Itsetehdyt tietojärjestelmät ovat tälle tavoitteelle suurin uhka. Järkevintä olisi, että tietojärjestelmät luodaan perustuen kansainvälisiin järjestelmiin ja standardeihin. Kansainvälisiin standardeihin perustuva operatiivinen data-alusta antaisi hyvän ponnahduslaudan vientimarkkinoille halajaville teknologiayrityksille, koska tuollaista alustaa vasten pystyy kehittämään ja testaamaan ratkaisuja sekä antamaan näyttöjä paljon nopeammin kuin yksittäisiin järjestelmiin integroitumalla.

Onko naapurimaasta uhkaa?

Nyt jos koskaan, kun sota on tullut lähellemme, pitää myös miettiä keskitettyjen ja hajautettujen tallennuspalvelujen hyötyjä ja haittoja. Sote-organisaatiot ja niitä ympäröivä tuki-infrastruktuuri ovat potentiaalisia fyysisen ja virtuaalisen sodankäynnin kohteita. Kannattaa tarkkaan pohtia, mitä kansallisesti voi rakentaa ja missä hyödyntää globaalien yritysten pilvipalvelutarjontaa. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta rakentaa vastaavia kansallisesti, varsinkin, jos tallennuskapasiteetin pitäisi palvella sekä tutkimuksen että sosiaali ja terveydenhuollon tarpeita. Veronmaksajanakin on helppo todeta, että rahat kannattaa käyttää muualle.

Yritysten tehtävänä on tuottaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon vaikuttavia, innovatiivisia ja potilasturvallisia sote-ict-ratkaisuja. Julkinen sektori mahdollistaa innovaatiomyönteisen markkinan kehittymistä onnistuneilla hankinnoillaan huomioiden ratkaisun koko elinkaaren. Tästä hyötyvät niin sosiaali- ja terveydenhuolto, potilaat, asiakkaat, veronmaksajat ja yritykset saaden potkua vientiin ja siten investointeja ja työpaikkoja Suomeen.

Turvallisuutta ei saa unohtaa

Lopuksi vielä turvallisuudesta. Sote-ICT:tä, jos jotakin, pitää kehittää potilasturvallisuus, tietosuoja, tieto- ja kyberturva huomioiden. Sosiaali- ja terveydenhuollon ohjelmistot mukaan lukien potilastietojärjestelmät ovat lääkinnällisiä laitteita, jos kyseessä on päätöksenteontukijärjestelmä eikä pelkkä arkisto. Niihin liittyvä sääntely on tie potilasturvallisuuteen.

Tietosuoja-asetus toi isot sanktiot väärin toimijoille. Asetus myös nosti tietosuojan tietoturvan yläpuolelle, vaikka tietosuoja on osa tietoturvaa. Onhan potilastiedot esimerkiksi muutakin kuin henkilötietoja. Nykyinen geopoliittinen tilanne haastaa kaikkien organisaatioiden tieto- ja kyberturvan, minkä vuoksi varautuminen kannattaa etukäteen. Vahinkojen korjaaminen tulee kalliiksi.

Saara Hassinen, toimitusjohtaja
Terveysteknologia ry – Healthtech Finland