Vierasblogi: Pilottipipertelystä kunnollisiin käyttöönottoihin

Kuinka kauan Suomella ja suomalaisilla riittää rahaa terveysteknologian ylenkatsomiseen? Miten kuvittelemme pärjäävämme ilman uutta, vaikuttavaa teknologiaa? Eivätkö kansalaiset ansaitse parempaa, laadukkaampaa hoitoa ja kohtelua veronmaksajina? Surulliset tositarinat Suomesta kertovat uudelleen ja uudelleen, että vaikuttavaa teknologiaa ei osata tai haluta viedä piloteista käyttöönottoihin.

Avataan tilanne esimerkillä. Meillä on uusi terveysteknologinen ratkaisu, joka on todettu vaikuttavaksi useissa kunnissa ja kaupungeissa, yrityksen omissa sekä tutkimusyhteisön tekemissä erilaisissa selvityksissä, laskelmissa ja analyyseissä. Se nostaa palvelun laatua, tehostaa toimintoja ja alentaa kustannusten nousupaineita. On myös kuntayhtymä, jossa tätä ratkaisua on pilotoitu hyvin tuloksin. Teknologian laaja käyttö merkitsisi reilun miljoonan euron tehostamispotentiaalia. Vuodessa.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Kuntayhtymä toteaa, että heillä ei ole varaa investoida. Käyttöä laajennetaan pienillä määrillä jossain yksittäisessä kotihoidon tiimissä. Seuraavina vuosina sitten vähäsen lisää.

Miten niin ei ole varaa investoida? Eikö kysymyksen pitäisi ennemmin olla, miten heillä voi olla varaa olla investoimatta, jatkaa nykyisellä tavalla? Miksi reilun miljoonan euron tehostamispotentiaali yhdessä palvelun laadun merkittävän paranemisen ohella ole riittävä insentiivi teknologian hyödyntämiselle?

Julkinen valta rahoittaa toimintansa verovaroilla ja verot kerätään asukkailta ja yhteisöiltä. Peruspalvelut ovat toiminnan ydintä. Silloin, kun verovaroilla ei haeta tehokkainta mahdollista tapaa toimia, haaskataan veronmaksajien varoja. Kauanko hyväksymme tämän? Maalaisjärjen mukaan rahat pitäisi käyttää siellä, missä ne vaikuttavat nopeasti ja suoraan sekä tuovat laatua, tehostamista ja säästöpotentiaalia.

Kun teknologiaa otetaan käyttöön vähän kerrallaan, maksimoidaan ongelmat, kaikille osapuolille. Samalla vaikutukset eivät pääse realisoitumaan. Kun teknologia on ja ei ole käytössä – henkilöstöä on jatkuvasti koulutettava. Prosesseja ei myöskään päästä tehostamaan. Henkilöstö ei saa tarvitsemaansa työn helpotusta. Kotihoidon asiakkaiden palvelu ei kehity, eikä laatukaan parane. Teknologiaa tarjoavan yrityksen kasvu takkuaa. Kustannukset yhteiskunnalle nousevat. 

Miten Suomi voi olla tässä tilanteessa?

Muutaman vuoden päästä suuret ikäluokat kuormittavat kotihoitoa. Työn kuormittavuus ja jatkuva riittämättömyyden tunne vähentävät jo nyt alalle tulijoita. Tarvitsemme avuksi kaiken vaikuttavan teknologian.

Soten rakenteiden uudistamisen keskustelua on käyty toistakymmentä vuotta. Rakenteet eivät ole uudistuneet ja tulevaisuus näyttää edelleen epäselvältä. Ministeriöiden laskelmissa sote-uudistuksen suurimmat vaikutukset tulevat kuitenkin teknologian hyödyntämisestä. Näiden säästöjen saaminen edellyttää teknologian laajaa käyttöönottoa, pilottien kanssa pipertelyn päättymistä.

Miten muutos saadaan aikaiseksi?

Keskustelun ja toimenpiteiden painopiste pitää nopeasti saada teknologian käyttöönottojen esteiden purkamiseen. Miettiä, mistä muutoshaluttomuus kumpuaa ja mitä sille voidaan tehdä. Löytää toimivat insentiivit muutokselle.

Mikään yksittäinen ratkaisu ei sovellu kaikille. Tarvitsemme joukon teknologisia ratkaisuja ja tietoa ratkaisujen vaikuttavuudesta, joista räätälöidään kullekin sopiva paketti. Siksi teknologisia ratkaisuja pitää ottaa käyttöön useampia, ei vain yksi tai muutama.

Köyhällä ei ole varaa halvimpaan, opetti vaarini joskus. Varattomilla kunnilla, kaupungeilla ja kuntayhtymillä ei ole varaa jatkaa nykymeiningillä. Ilman terveysteknologiaa Suomi ja suomalaiset eivät pärjää tai selviä. 

Leena Manner leena.manner(at)evondos.com

Evondos Oy www.evondos.com