Ammattilaisvaje laboratorioissa - mikä ratkaisuksi

Toinen tilaa saanut teema oli työolojen merkitys osaamisvajeeseen. Kaikki olivat yksimielisiä, että palkka on tärkeää, muttei tärkein asian. Kaikilta toimialoilta löytyy esimerkkejä siitä, miten hyväkään palkka ei saa ihmisiä pysymään, jos töissä on kurjaa. Kyselyissäkin tulee jatkuvasti esiin työkavereiden ja työyhteisön merkitys. Ne saavat jatkamaan eläkeikään saakka ja sen jälkeenkin. Kyse ei ole resurssien määrästä. Samalla resurssilla saadaan laatua ja tyytyväisiä ihmisiä, ja toisaalla on pelkkää tyytymättömyyttä ja kiirettä. Hyvät tulokset saadaan onnistuneella johtamisella eli käytännössä töiden suunnittelulla ja esihenkilötyöllä. Tähän kaikki panostaisivatkin ja pohtivat, miksi näin ei tapahdu, vaikka syyt on hyvin tiedossa. Kysyinkin, miten yksilöitä voisi palkita muutenkin kuin nostamalla esihenkilöksi. Miten saada esihenkilöiksi sellaisia, joilla on siihen halua ja taitoa.

Työoloihin liittyy myös, mihin kuluu laboratoriohoitajan työaika. Onko ratkaisuna tehtävien siirto ammattiryhmältä toiselle? Meillä on jopa liian tiukasti määrätty, kuka saa tehdä mitäkin. Voisiko esimerkiksi farmaseutti apteekissa ottaa tikulla näytteen nenästä. Entä hoitajat, jotka tekevät laboratorioissa sihteerin töitä? Moni tällainen tehtävä on siirrettävissä digitaalisiksi ratkaisuksi, jolloin hoitajat voivat tehdä koulutusta vastaavaa työtä. Enemmän pitäisikin miettiä, mihin tarvitaan hoitajaa. Kaikki muu voidaan hoitaa muiden ammattiryhmien tai teknologian avulla. Työvoimavaltaisten tehtävien, kuten näytteenoton, prosessit pitäisi tarkkaan selvittää, jotta voidaan arvioida, miten työ kannattaa järjestää. Tähän kuuluu myös esim. tilaratkaisut ja moniammatillinen arviointi. Tuotantotalouden osaamisella olisi käyttöä myös laboratorioissa.

Teknologian merkitys kasvaa

Teknologia tuo ammattilaisvajeeseen suuren avun, mutta siihen ehdittiin vain viitata vain vähän paneelissa. Sähköinen ajanvaraus ja työvuorosuunnittelu. Näissä tekoäly tuo jo nyt hurjasti apua ja lisää myös tasa-arvoa. Point-of-care -testaus eli potilaan lähellä tehtävä testaus on iso trendi maailmalla. Käytännössä testi voidaan tehdä lääkärin tai hoitajan vastaanotolla tai vaikka apteekissa. Myös potilaat voivat itse tehdä testejä esimerkkinä vaikka raskaustesti, veren sokerin mittaus tai monet geenitestit. Suomesta löytyy useita pikadiagnostiikan ratkaisuja, ja moni näistä valitettavasti sanoo, onneksi on vienti. Sote-sektori hyödyntää niitä aivan liian vähän.

Meillä on vahvat sairaaloiden rinnalla olevat keskuslaboratoriot. Näillä on tärkeä rooli hyvinvointialueiden palvelutuottajina ja moni on ottanut käyttää automaattianalysaattoreita, joissa näyteteet käsitellään ihmisen kättä koskematta. Keskuslaboratoriot ovat myös yksi syy, miksi pikatestejä on täällä vähemmän käytössä kuin muualla. Keskuslaboratoriot käytännössä vaikuttavat, mitä testejä otetaan käyttöön. Meillä on vielä paljon asenteita, jotka estävät käytettävissä olevan teknologian käytön. Myös omia markkinoita halutaan suojella. Voiko siis sanoa, ettei vielä ole riittävän suuri pula työntekijöistä, kun kaikkia ratkaisuja ei oteta käyttöön?

Kaikki ratkaisut käyttöön!

Vähälle huomiolle paneelissa jäi myös ulkomaalaisen työvoiman merkitys. Tärkeää tämäkin, mutta sekään ei yksin ratkaise ongelmaa. Kaikki maat kilpailevat osaajista tällä hetkellä. Ulkomaalaisten vetovoimaan auttaa samat asiat kuin suomalastenkin viihtymiseen. Työkaverit ja työyhteisö – hyvä johtaminen. Pakko ottaa esiin myös koulutus, jota varsinkin poliitikot aina ottavat ratkaisuksi työvoimapulaan. Nuorista ikäluokista taistelevat kaikki, jolloin sekin on vain yksi ratkaisu työkalupakissa.

Entä sitten  vuokratyövoima osaamisvajeen paikkauksessa? Tämän osalta on hyvä kysyä, onko meillä riittävästi mietitty, miksi vuokratyövoimaa käytetään? Tai toisinpäin, miksi ihmisiä ajautuu vuokratyösuhteisiin? Olisiko kyseessä joustamattomat työolot julkisella sektorilla. Pitäisikö niitä muuttaa?

Yhteenvetona paneelista voi vetää, että tarvitaan kaikki ratkaisut käyttöön. Yhdellä – ei edes rahalla – ongelmaa ei ratkaista. Meidän pitää myös hyväksyä, että tarpeen vielä kasvaessa, pitää myös sopeutua tulevaan, ja se jos jokin korostaa teknologian merkitystä. Tärkeintä on miettiä, mihin loppujen lopuksi tarvitaan ihmistä, ja mitä tekemistä ei voi siirtää koneelle.  

Saara Hassinen
Terveysteknologia ry